Hydrauliikkaöljyt

Omat koneet
Rajaa tuloksia
  • Valmistaja
    • Hinta
       178 tuotetta

      Hydrauliikkaöljyt ovat suurin yksittäinen voiteluöljyryhmä ja niiden käyttö on hyvin laajaa. Hydrauliikkaöljyt ovat käytännössä voimansiirtoöljyjä. Niitä paineistamalla saadaan siirrettyä ja tuotettua työtä eli energiaa eri kohteisiin. Samalla ne ovat myös voiteluöljyjä, jotka jäähdyttävät ja voitelevat laakereita, jne. Lisäaineistuksena käytetään on tyypillisesti AW (Anti Wear) – kulumisenesto-, hapettumisenesto-, viskositeetti- indeksin parantaja- (VI) lisäaineita. Monissa on vielä useasti likaa ja lakkakerrostumia estäviä lisäaineita.

      Hydrauliikkaöljyt ovat perusöljyiltään perusöljy I,II ja III. Nykyisin pyritään kuitenkin laadukkaimpiin lopputuotteisiin. Hydrauliikkaöljyissä eniten käytetyt perusöljyt ovat joko perusöljy II tai perusöljy II ja III seoksia eri suhteissa. Pääasiallisina syinä pidetään pidemmälle jalostetun (vetyjalostus sekä vetykrakkaus) perusöljyn pienempiä terveyshaittoja (ne eivät saa sisältää karsinogeenisia aromaattisia hiilivetyjä) sekä sallivat pidemmän käyttöiän.

      Parempi perusöljy merkitsee pidempää kestoikää ja vähemmän jätettä. Nykyaikaisten kuormitusta seuraavien pumppujen kasvavat tekniset vaatimukset, elektronisesti ohjattavien venttiileiden ja tunnistusjärjestelmien nykyaikaiset vaatimukset ja ympäristöystävällisyys ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon tuotekehityksessä. Yleisesti voidaan todeta, että mitä parempi perusöljy sitä vähemmän lisäaineita, jolloin öljynvaihtovälit kasvavat ja huoltokustannukset pienenevät. Öljyn vanhetessa lisäaineistus kuluu ja aiheuttaa öljynvaihtotarpeen.

      ERIKOISKÄYTTÖKOHTEET


      Kasvava määrä käytössä olevista perusöljyistä on V:n esteripohjaisia ns. biohajoavia öljyjä. Niiden suosio on kasvussa varsinkin kohteissa, joissa on erityisvaatimuksia ympäristöolosuhteille. Työskentely lähellä vesistöjä, pohjavesialueilla, metsätöissä, kun tehdään vaikkapa kaivoporauksia tai vastaava, edellyttää biohajoavien öljyjen käyttöä.

      Perusöljy IV:n (PAO) käyttö on jätetty lentokoneiden ja muiden vastaavien käyttöön, joissa hyödynnetään täyssynteettisen öljyn paloturvallisuutta, kylmänkestävyyttä ym. erikoisominaisuuksia.

      HYDRAULIIKKAÖLJYJEN LISÄAINEISTUS


      Pohjoisissa olosuhteissa öljyiltä vaaditaan erityisominaisuuksia, joita testataan erityisesti talvella suurilla lämmönvaihteluilla kovasta pakkasesta suojakeliin.

      Vaikka eteläisessä Suomessa talvi on muuttunut, niin mitään takeita ei sääolosuhteista ole. Kylmäkäynnistysviskositeetti on edelleen erittäin tärkeä ominaisuus. Samoin kuin vesierottuminen, koska suuret lämpötilavaihtelut aiheuttavat öljyille kondenssikosteutta, jolloin öljyn voitelukyky on olematon.

      Hydrauliikkaöljyn lisäainepaketin rakenteella on myös iso merkitys, koska työkoneissa käytettävät työpaineet ovat korkeita 100- 200 bar, jolloin lisäaineistukseen kohdistuu erittäin suurta rasitusta. Öljy ”väsyy”, varsinkin viskositeetti-indeksin parantaja-aineet (VI) pilkkoontuvat ja tuhoutuvat, jolloin hydrauliikkajärjestelmä ei välttämättä vastaa enää kunnolla komentoihin. Tästä voi seurata jopa hallitsemattomia pakkoliikkeitä. Lisäaineiden pilkkoontuminen voi nopeutua johtuen liian korkeista käyttölämpötiloista, joka saattaa johtua tukkeutuneista öljynjäähdyttimistä.

      Ongelmia ja ennenaikaista öljyn palamista aiheuttavat myös järjestelmässä olevat ilmakuplat, jotka kovassa paineessa puristuvat kasaan (dieselilmiö), jolloin öljyn molekyylit kuumenevat ja palavat ja synnyttävät nokipartikkeleita. Öljyn väri tummuu ja vanhenee nopeasti. Tunnusomaista on myös voimakas epämiellyttävä haju.
      Hydrauliikkaöljyjen käyttölämpötilarajat: Ihanteellinen käyttölämpötila on maks.70 °C ja lyhytaikaisesti n. 80 °C. Normaalisti hydrauliikkapumppujen valmistajat ilmoittavat minimi- ja maksimikäyttöviskositeettiarvot (cSt = mm²/s),riippuen tietenkin pumppujen rakenteista ja siitä ovatko kyseessä hammaspyörä- (Caterpillar), siipi- (Vickers) tai mäntä- (Bosch-Rexroth, Kawasaki, Parker, ym.) pumput. Kuumassa päässä arvo on maksimilämpötilassa min. 10 cSt ja kylmäkäynnistyksessä min. 10000 cP, joka on lähellä öljyn kaadettavuuspistettä. Kylmäkäynnistyksissä pitää kuitenkin huomioida, että se EI ole matalin työskentelylämpötila.
      Öljyn pitää antaa notkistua ja lämmetä ennen kuin aletaan työskennellä. Isona ongelmana ovat järjestelmät, joissa on pitkät ohuet putket ja öljy EI lämpene kunnolla edes toimiessaan (mobiilinostureiden puomihydrauliikka, perälautanostimet ym.). Silloin öljyn valinnalla on iso merkitys toimivuuden ja toimilaitteiden kestävyyden kannalta.

      VESI HYDRAULIIKKAJÄRJESTELMÄSSÄ


      Hydrauliikkajärjestelmässä oleva vesi on erittäin haitallista ja sitä on kahta eri tyyppiä. Puhutaan ilmiöstä Vapaa vesi, jolla tarkoitetaan, että vesi on selvästi näkyvissä ja että vesi pysyy säiliön pohjalla.

      Liuennut vesi tarkoittaa, että öljyt sisältävät aina vettä eli öljy hengittää, kun lämpötilat vaihtelevat. Lämmin öljy imee vettä ja kylmä öljy poistaa eli erottaa vetensä, joka erottuu öljyä raskaampana säiliön pohjalle, mutta pumpun/pumppujen käynnistyessä sekoittuu öljyyn ja lähtee taas liikkeelle. Lämmetessään osa kosteudesta poistuu huohottimien kautta taas pois.

      Eri öljytyypit käsittelevät vettä hyvinkin eri tavalla. Myös kosteus näkyy (visuaalinen tarkastelu) öljyissä. Esim. mineraaliöljyssä kosteus näkyy jo hyvin nopeasti. Jos järjestelmässä on 500 ppm (0,05 %), niin öljy on jo SAMEAA!

      Toisaalta esteriöljypohjaisessa bioöljyssä vastaava vesimäärä ei näy. Näiden öljyjen keskinäinen sekoitettavuus onkin kyseenalaista, vaikka luokitukset olisivat samat. Tietyillä tavoilla voi kuitenkin varmistaa yhteensopivuuden hätätilanteessa, mutta sitä ei kuitenkaan suositella.
      Vesiongelmaa hoidetaan yleensä lisäaineistuksella, mutta joskus joudutaan asentamaan vettä imevät erikoissuodattimet esim. paluulinjaan, jolloin öljyllä on enemmän aikaa viipyä puhdistuksessa. Asiasta lisää suodatinsivuillamme.
      Lisäaineistuksilla hoidetaan näitä erityisvaatimuksia ja ne sisältyvät hydrauliikkaöljyjen luokituksiin.

      LUOKITUKSET


      Yleisluokituksessa puhutaan ISO VG -viskositeettiluokituksesta, jota kuvaa luvut 22, 32 46, 68 jne., joka on viskositeetti 40 °C - lämpötilassa.
      Esim. HVLP, jolla on laaja toimintalämpötila-alue, viskositeetti-indeksi (VI) yli 140. Tätä suositellaan työkonekäyttöön ulkolämpötiloihin. Suomessa ISO VG 46 on yleisin HLP, jolla on rajattu toimintalämpötila ja jota suositellaan tyypillisesti sisäkäyttöön.

      Lisäluokitukset ovat eri pumppuvalmistajien omia vaatimuksia kuten. esim. Bosch- Rexroth, Danfoss, Parker, ym. ja mahdollinen bioöljyjen (esteri) luokitus esim. HETG, HEES, HFDU.
      Biohajoavien hydrauliikkaöljyjen suorituskykyluokkien lisäksi niillä pitää olla dokumentoitu ja hyväksytty biohajoavuustodistus, jonka on antanut OECD – organisaatio ja joka on kehittänyt erilaisia mittausmenetelmiä biohajoavuuden dokumentoimiseksi.

      Esim. biohajoavuusvaatimus OECD 301 B: Maaperään joutuessaan tämän luokituksen saadakseen ko. mitattavan öljymäärän on hajottava yli 60 % 28 vrk:n aikana normilämpötilassa. Tyypillinen bioöljyn hajoamistuote on hiilidioksidi (CO2), jonka muodostusta mitataan.
      MALLIESIMERKKI ENI ARNICA S; HLP, HVLP, HEES.

      Hydrauliikkajärjestelmien valmistajilta sekä työkoneiden käyttöohjekirjoista (manuaaleista) löytyvät minimivaatimukset vaadittavista luokituksista. Kannattaa muistaa, että näitä koneita menee eri markkina-alueille ja meidän pohjoiset olosuhteet saattavat olla täysin erilaiset eli viskositeettiluokitusten pitää olla ympäristöolosuhteiden mukaiset. Suomi on pitkä maa ja ulkoiset olosuhteet lämpötiloissa voivat olla ääripäissä. Vaikka nykyisin eteläisissä olosuhteissa ISO VG 46 HVLP on suositeltavin, niin pohjoisissa maakunnissa ISO VG 32 HVLP tai jopa näiden sekoitus voisi olla suositeltavampaa.

      Nykyisin käytössä olevat kuormituksen mukaan säätyvät mäntäpumput voivat olla hyvinkin kriittisiä voiteluvaatimuksiltaan ja silloin pitää ottaa huomioon myös voitelukyky, joka joissain öljytuotteiden tuotetiedotteissa ilmoitetaan arvoina mm. Timken – kuormitusluokituksissa ja/tai FZG- hammaspyöräkulumisluokituksissa tai FBW – neljän kuulan kulumisjälkitestissä.